Aira Helala: Kunnes toisin sovitaan

Blogi, Yleinen 08:54

Sopimuksilla ja lailla pyyhitään pöytää -työnantajan toimesta – joka kolmannella työpaikalla. Sopimusrikkomuksia esiintyy niin julkisella, kuin yksityiselläkin puolella. Sopinee kysyä toimitaanko tietoisesti vai onko niin, ettei tietämystä ole tarpeeksi. Varmaankin sekä, että. Toisekseen, onko työnantajalla varaa käyttää resursseja asioiden riitauttamistilanteiden selvittämiseen? Luulisi työelämän kentällä olevan riittämiin haastetta ja kehitettävää alueilla, jotka oikeasti veisivät kohti yhteistä hyvää. Ainakin kuntatyönantajia on ohjattu toteuttamaan laajaan henkilöstön osallistumiseen perustuvaa henkilöstöpolitiikkaa, valtakunnallisilla suosituksilla.

Tätä vasten työnantajan toive paikallisen sopimisen lisäämisestä tuntuu tarkoituksenhakuiselta. Jos ei halua riitä edes yleissitovien sopimusten tai yleensä työsopimus- yhteistoimintalakien noudattamiseen, mitä lisäarvoa paikallisten sopimusten lisääminen toisi? On ilmennyt, että työnantaja on ruvennut jossain määrin käyttämään painostuskeinoja, saadakseen luottamusmiehiä sopimaan heikennyksistä. On uhattu direktio-oikeuden laajenevasta tulkinnasta, jos asioista ei sovita paikallisesti. Myös ulkoistamisella on peloteltu.

Tällainen toimintakulttuuri ei voi olla pohjana, jos paikallisilla sopimuksilla halutaan lisäarvoa työn tuloksellisuuteen, jonka tärkeänä osa-alueena on työhyvinvointi, joka hyvin toteutuessaan on yrityksen merkittävä menestystekijä.

En myöskään jaksa uskoa, että monikaan yksittäinen työnantaja/kunta hakisi tällaisia pakkokeinoja työkalupakkiinsa, ellei niitä ohjeistuksia tulisi ylemmiltä tahoilta. Sen vuoksi toivoisikin päättäjiltä viisautta ja kokonaisuuksien hallintaa ja ennen kaikkea vastuuta. Onhan kyse koko yhteiskunnan hyvinvoinnista, vai onko?

Aira Helala
Pääluottamusmies
Vaasa