Arto Rautajoki: Nuorten tulevaisuus huolettaa – SDP tarttuu toimeen

Blogi, Yleinen 10:31

Nuorten tulevaisuus huolettaa kunnissa. Maan hallituksen jatkaessa koulutusleikkauksiaan, koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten määrä kasvaa nopeasti.  Heitä on viime aikoina arvioitu eri selvityksissä olevan noin 50 000. Kun tuhannet nuoret ovat syrjäytymisvaarassa, tarvitaan tulevaan hallitusvastuuseen varautumiseksi aktiivista uusien keinojen etsintää nuorten työllistymisen ja koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi.

Työmarkkinat jakautuvat tulevaisuudessa yhä selvemmin kahtia. Monet keskipalkkaiset ja keskitason osaamista vaativat ammatit katoavat. Tarvitsemme korkean tason osaamista, mutta suurten ikäluokkien eläköityessä myös ammatillisen koulutuksen suorittaneet ovat kilpailtua työvoimaa yrityksissä esim. metalliteollisuudessa ja hoiva-alalla.

Huolestuttavinta on, että kustakin sadasta nuoresta 15 jää tätä nykyä vain peruskoulun varaan, kun lukion ja ammattikoulun keskeyttäneet lasketaan mukaan. Suurin riski syrjäytyä opiskelusta ja työelämästä on niillä nuorilla, jotka eivät hae jatkokoulutukseen peruskoulun jälkeen tai jäävät vuosiksi peruskoulun jälkeen ilman opintopaikkaa. Näillä nuorilla on hirveän vaikea sitoutua mihinkään.

Syrjäytymisvaarassa ovat myös toisen asteen opintonsa keskeyttäneet nuoret, etenkin pojat.  Useiden vuosien aikana peruskoulun päättymisen jälkeen nuorella voi olla monia aloitettuja ja keskeytyneitä koulutuksia. He ovat tottuneet olemaan pois koulusta, eivätkä he koe, että heillä olisi velvollisuutta suorittaa opintojaan loppuun. Taustalla nuorilla voi olla mm. oppimisvaikeuksia, keskittymiskyvyn ja elämänhallinnan puutetta, koulukiusaamista tai mielenterveys- ja päihdeongelmia. Huono lukutaito estää joka kahdeksannen pojan jatko-opinnot! Menneistä sukupolvista tuttua sosiaalista nousua ei enää tapahdu, vaan ongelmat kasautuvat. Olemmeko palaamassa luokkayhteiskuntaan, jossa koulutuksella ja kouluttamattomuudella on taipumus periytyä?

Kun uudet kunnanvaltuutetut kohtaavat kuntiin jäävät sivistystoimen haasteet, on tärkeää miettiä myös peruskysymystä: Mitä koulutusjärjestelmässämme on sellaista, että sen avulla suomalainen nuori ja erityisesti nuori mies ei löydä paikkaansa yhteiskunnassa? Nykyään maassamme ei ole juuri lainkaan töitä, joihin voisi päästä pelkällä peruskoulun päättötodistuksella ilman ammattitutkintoa.

Suuri huoli tulevaisuuden elinvoimakunnissa tulisi olla niistä nuorista, joita juuri mikään koulutus ei kiinnosta. Pitäisikö hallituksen ajamien ammatillisen koulutuksen leikkausten sijasta tarjota nykyistä tiiviimpää, oppimisen taitoja vahvistavaa ja työelämäläheistä koulutusta nuorille? Entä auttaisiko oppivelvollisuuden pidentäminen toisen asteen koulutukseen? Tällöin nuorten itseluottamusta ja elämänhallintataitoja voitaisiin tukea, ohjata ja vahvistaa pidempään.  Ehkä heille näin jäisi enemmän aikaa kypsyä ottamaan vastuuta valinnoistaan ja opintojensa loppuun suorittamisesta.

Suurin osa nuorten syrjäytymisen ehkäisyä koskevista selvityksistä korostaa laadukkaiden peruspalvelujen ja oikea-aikaisen ehkäisevän työn merkitystä. Hitaan taloudellisen kasvun aikana koulutuksen tuomasta osaamisesta, toimivista julkisista palveluista ja ehkäisevän työn resursseista tulee pitää kiinni, jotta emme syö orastavan talouskasvun eväitä.

Esimerkiksi kuntien työ- ja starttipajat sekä etsivä nuorisotyö tekevät erittäin hyvää työtä nuorten kuntoutumiseksi ja kiinnittymiseksi koulutukseen tai työelämään. Ne ovat matalan kynnyksen toimintamuotoja, joissa palvelut räätälöidään nuorten omien tarpeiden ja voimavarojen pohjalta. Joissain tapauksissa kynnys on asetettava niin matalalle, että nuori ensin sitoutuu pelkästään saapumaan starttipajalle. Kun nuori saadaan sitoutumaan edes johonkin, vähitellen voidaan tavoitteellisen ja kuntouttavan valmennuksen avulla tukea hänen itsetuntoaan ja arjen selviytymistaitojaan. Työpajalla olleista nuorista monet jatkavat lopulta työelämään tai koulutukseen.

Yhteiskunnassa on vakava valuvika, jos se hylkää osan nuorisoaan, jonka tulisi myöhemmin ottaa vastuu työelämästä ja eläkejärjestelmästä. Varojen investointi nuorten koulutukseen ja työllistymiseen on mitä tuottavinta talous- ja työllisyyspolitiikkaa. Julkisuudessa esillä ollut kansanedustaja Lauri Ihalaisen (sd.) työryhmätyö nuorisotakuun kehittämiseksi onkin tervetullut avaus keinoista puuttua nuorten kasvavaan syrjäytymiseen.

Arto Rautajoki
Yhteiskuntatieteiden tohtori
Seinäjoki