Heli Hokkanen: Ei ole vanhaksi tulemista

Blogi, Yleinen 13:26

Vanhuspalvelulaki eli viralliselta nimeltään laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista tuli voimaan 1. heinäkuuta 2013. Lain tavoitteena oli varmistaa, että iäkkäät ihmiset saavat yksilöllistä, tarpeittensa mukaista hoitoa ja huolenpitoa yhdenvertaisesti koko maassa laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalvelujen avulla.

Kotiin annettavat palvelut ovat ensisijaisia. Pitkäaikaishoito voidaan toteuttaa laitoshoitona vain silloin, kun siihen on lääketieteelliset perusteet tai se on iäkkään henkilön arvokkaan elämän ja turvallisen hoidon kannalta muuten perusteltua. Hoitojärjestelyn pysyvyys on turvattava.

Ja kuinkas sitten kävikään? Eri medioissa otsikoissa on viime aikoina ollut toinen toistaan räikeämpiä laiminlyöntejä vanhustenhuollossa. Tapauksia on tullut ilmi niin laitoshoidossa kuin kotiin annettavissa palveluissa. Kaikille asioille lienee selityksensä, mutta jotain on pielessä ja pahasti!

Pääsääntöisesti kotihoidon työnohjaus ei toimi pelkästään muistin varassa. Lakikin edellyttää, että kunnista on vastuuhenkilö ja suunnitelma on oltava. Asiakkaiden terveydentilassa tapahtuu nopeasti muutoksia. Kotiudutaan sairaalasta tai kuntoutuksesta. Tässä tapauksessa välittömästi tiedon pitäisi siirtyä kotihoidosta vastaavalle. Kunnallisessa kotihoidossa hoitajilla on liikaa asiakkaita, joiden luona on työvuoron aikana käytävä. Ylimääräistä rupatteluaikaa ei yksinkertaisesti ole.

Minusta on perin surullista se, että yksinäisyys on ongelma suurelle osalle vanhuksia. Heidän luonaan omaiset käyvät vain kun kiireiltään ehtivät. Mielekästä tekemistä toivotaan. Se voi olla pelkästään muistelua menneistä ajoista, laulamista jne. yhdessäoloa. Kaikki eivät viihdy hartaustilaisuuksissa. Kovasti toivotaan eri vapaaehtoistoimijoiden mukana oloa.

Vävyni, joka muutti Egyptistä Suomeen, oli kauhuissaan kun käsitti anoppini asuvan yksin omakotitalossa, tosin taajamassa. Hän ei ymmärtänyt suomalaista elämäntapaa. Sitä, että vanhuksista ei pidetä ”huolta” eli ei asuta heidän kanssaan. Toki anopilleni oli esitetty muitakin vaihtoehtoja, mutta oma koti oli rakas ja hän asui siellä loppuun saakka kotihoidon turvin. Sisarukset kävivät hänen luonaan viikoittain.

Elämäntapamme on muuttunut viimeisten vuosikymmenten kuluessa rajusti. Harvoin asutaan ihan vanhempien vieressä. Välimatkat voivat olla pitkiäkin. Sitten vielä on omaisia, jotka eläkepäivinä käyvät mummon rahapussin tyhjentämässä, joko hyvällä tai pahalla. Yksi vaietummista asioista on ikääntyneiden päihdeongelmat.  Olen seurannut asiaa hyvin läheltä. Tälle mummolle maistuu konjakki ja hän sairastaa otsalohkodementiaa. Välillä on harhoja, hän kuulee omiaan eikä reagoi palohälyttimeen. Onneksi naapurissa on vielä kuultu. Vielä ei ole asunto palanut. Kotipalvelu käy hänen luonaan päivittäin.

Otsikoita syntyy jatkossakin, sanoo laki mitä tahtoo. Pidetään silmät ja korvat auki. Autetaan kukin ikäihmisiä niin paljon kun pystytään. He ovat tämän maan rakentaneet ja antaneet arvokkaan panoksensa meidän hyvinvointiimme!

Heli Hokkanen
kaupunginvaltuutettu
Ähtäri