Heli Hokkanen: Hyviä vai huonoja uutisia

Blogi, Yleinen 08:51

Tätä kirjoittaessani aamun uutiset liittyvät vielä Pariisin verisiin tapahtumiin. Iltalehti uutisoi joulun ajan suuresta pettymyksestä. Fazer ei tuo joulumarkkinoille piparisuklaata. Oi joi, miten tämän asian kanssa pystymme elämään? Hyvä uutinen oli puolestaan hallituksen perääntyminen eläkeläisten asumistuen yhdistämisestä yleiseen asumistukeen. Mielenkiintoista on nähdä mistä tai keiltä budjettiin tuleva aukko täytetään eli, miten köyhyyttä ja kurjuutta jatkossa jaetaan?

Siitäpä aasinsilta köyhyyteen. Asia, josta valitettavasti puuttuu selkeä tahtotila Suomessa. Köyhyys on yksilön omaa aikaansaannosta, vai onko sittenkään? Meillä Suomessa ihmisen omat valinnat vaikuttavat suuresti siihen miten elämässä pärjätään, perhesuhteisiin, kotipaikkaan, koulutukseen, ammattiin ja työllistymismahdollisuuksiin, ikään, terveyteen ja työkykyyn, vain muutamia mainitakseni.

Tilastollisesti köyhyyttä voidaan mitata absoluuttisena köyhyytenä tai suhteellisena köyhyytenä. Hieman vaikeita käsitteitä, rohkenen epäillä. Suomessa ja muualla Euroopassa köyhyyttä tutkittaessa puhutaan usein juuri suhteellisesta köyhyydestä, jolloin köyhyysrajana pidetään tulotasoa, joka alittaa 60 prosenttia eli mediaanitulosta. Vertailtavuus kärsii, koska sitä ei mitata samalla tavoin kaikissa maissa. Laman ansiosta Suomessa on mediaanitulo viime vuosina laskenut. Niinpä samalla on alentunut myös köyhyysraja, joten tilastot näyttävät nyt valoisemmilta. Onko tämä hyvä uutinen?

Väliaikaisesta köyhyydestä kärsii tällä hetkellä noin 800 000 henkilöä, kertoo Itä-Suomen yliopiston sosiologian professori Juho Saari. Väliaikaisella köyhyydellä tarkoitetaan elämänvaiheesta, kuten opiskelusta tai lyhyestä työttömyysjaksosta johtuvaa köyhyyttä. Pitkään jatkuvasta ja kasautuvasta huono-osaisuudesta kärsivä joukko on noin 100 000 ihmisen suuruinen. Pitkäaikaistyöttömät ja asunnottomat lukeutuvat tähän ryhmään, kuten myös leipäjonoissa kävijät. Yli 20 000 suomalaista hakee ruokansa viikoittain leipäjonosta (Yle Kotimaa 28.8.2014)

Ovatko leipäjonot häpeä vai helpotus? Työpaikkakunnalla naapurissani jaetaan Helluntaiseurakunnan toimesta kaupoista myymättä jäänyttä ruokaa, leipää, hedelmiä, vihanneksia jne. pari kertaa viikossa. Ketkä sieltä ruokaa hakevat?  Useimmiten noin 10 vuotiaat lapset, jotka ovat pääsääntöisesti yksinhuoltaja perheestä. Toinen ryhmä ovat eläkeläismummot. Tarpeeseen menevät molemmat.

Lasten köyhyysriski on yhden huoltajan kanssa asuvilla lapsilla yli kaksinkertainen eli 20 prosenttia verrattuna kahden vanhemman kanssa asuviin lapsiin. Pienituloisia ikäihmisiä oli suunnilleen saman verran kuin lapsia eli 104 000 henkeä. Tiedossa on myös se, että kaikki toimeentulotukeen oikeutetut ikäihmiset eivät sitä hae.

Meillä Suomessa on selvästi jäänyt jälkeen toimeentulotukinormitus. Nykyinen normi on todella tiukka ja moni pettyy käydessään sosiaalitoimessa laskettamassa, onko oikeutta saada tukea vai ei. Liian monelle sanotaan, että koeta pärjätä, sinullahan menee vielä hyvin. Toivoisin seuraavan hallituksen päivittävän normitukset pikimmiten. Enkä tällä todellakaan tarkoita mälläämistä vaan realiteettien tunnustamista.  Kaikkien tukimuotojen tulee olla aina työntekoon kannustavia.

Heli Hokkanen
kaupunginvaltuutettu ja perusturvalautakunnan puheenjohtaja
Ähtäri