Heli Hokkanen: Sukupolvet ja yhdessä tekemisen taito

Blogi, Yleinen 14:00

Onko eri sukupolvilla merkitystä yhdistystoiminnan aktiivisuuteen? Mielestäni on. Helposti ajatellaan, että eläkeläisillä on aikaa tehköön he tai ettei puolestaan ruuhkavuosiaan elävä ehdi mihinkään toimintaan. Asia ei ole ihan yksinkertainen, vaikka vaikuttamisen tavat ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana. Viime vuosisadan vaihteessa pitkien ja raskaiden työpäivien jälkeen rakennettiin talkoilla yhteisiä tiloja, työväentaloja.  Nykyisin tällaisesta työpanoksesta pitäisi maksaa korvausta suurimmalle osalle tekijöistä. Mikä silloin oli se motivaatio ja liikkeelle laittava voima, johon nykyisin on yhdessä tekemiseen niin vaikea sitoutua? Olisiko se toivo paremmasta huomisesta? Olkoonkin tämä aasinsiltana eri sukupolvien tapaan toimia.

Kuulen työssäni ainaista narinaa siitä, kun nuoret eivät osallistu ay-toimintaan saatikka puoluetoimintaan. Oma ymmärrykseni koki valaistumisen tutkiessani eri sukupolvien tapaa toimia työelämässä. Selittäisikö sitoutumista erilaiset sukupolvet ja heidän erilaiset toimintatapansa? Löysin erottavia tekijöitä, mutta tämäkään ei mielestäni selitä kaikkea. Vanhoja pöytäkirjoja tutkiessani huomasin, että ongelmaa on ollut niin kauan kuin on ollut yhdistystoimintaa.

Tässä ripaus taustaa, jota ei pidä lukea kuin piru raamattua. Paljon on yhteneväisyyttä kun miettii omaa toimintaympäristöään mutta tehköön jokainen omat tulkintansa.

Suuria ikäluokkia (1946-1964) kuvaa korkea työmoraali ja työn merkityksen omanarvontunnon määrittelijänä. Heillä ovat olleet suhteellisen vakaat työurat ja viimeinen massatuotantomallin sukupolvi. Työhön sitouduttiin ja se myös määritteli yhteiskunnallisen aseman. Ns. televisiosukupolvi.

Sukupolvi X (1963-1979) ajattelutapa ”kaikki mulle heti nyt”. Tälle sukupolvelle tärkeitä asioita ovat hyvä palkka, etenemis- ja koulutusmahdollisuudet, josta edellinen sukupolvi haaveili. Tekniikka kuuluu vahvasti tämän sukupolven elämään. He ovat ensimmäinen tietokone- ja internet-sukupolvi. Tällä sukupolvella ovat katkonaisemmat työurat verrattuna edelliseen sukupolveen.

Sukupolvi Y (1980-2000) heidän elämäänsä puolestaan hallitsee virtuaalisuus ja verkostot. Kielitaito mahdollistaa kansainväliset yhteydet. Harrastukset ovat tämän ikäpolven arvostuksessa työn edellä. Heitä yhdistää vapaudenhalu, yksilöllisyys, kärsimättömyys, uudenlainen osin digitaalisperusteinen sosiaalisuus, yhteistyökykyisyys, neuvottelevuus ja innovatiivisuus. Uudella tavalla sukupolven sisäisesti jakautunut voittajiin ja häviäviin, jotka eivät määräydy koulutustason tai työelämän vanhojen hierarkioiden kautta. He ovat vuorovaikutteisen internetin sukupolvi ns. pelaaja- tai pullamössösukupolvi. Heille tyypillisiä ovat pätkätyöt.

Miten järjestöelämässä voidaan toimia yhdessä huomioiden eri sukupolvien tavat toimia tai huomioiden heidän erilaiset elämäntapansa? Miten löydetään jokaiselle mukana olevalle tai mukaan tulevalle oikea tapa vaikuttaa?Kokoonnutaanko jatkossa mukavasti kotisohvalta yhdessä ja erikseen pohtimaan asioita Skypen välityksellä tai allekirjoittamassa kansalaisaloitteita?

Itse uskon vahvasti vielä kasvotusten tapahtuvaan vuorovaikutuksen voimaan. Toimintatapojemme tarkasteluun yhdistyksissä on uskallettava, jotta jokaiselle sukupolvelle löytyy katetta siihen, mikä motivoi yhdessä ajatteluun ja tekemiseen. Pienemmillä paikkakunnilla puolueyhdistyksen yhdessä tekeminen pyörii kuntavaikuttamisen ja vaalien ympärillä. Uusia toimijoita kaipaa varmasti kaikki puolueet ja yhdistykset. Kas siinä pulma? Miten aktivoida uusia ihmisiä mukaan toimintaan? Ei siihen minulla valmiita vastauksia ole mutta kaavoihin kangistunut toiminta ei houkuttele Y:tä eikä X:ää, puhumattakaan kun Z rynnii joukkoomme.

 

Heli Hokkanen
järjestöope
Ähtäri