Janina Lepistö: Tavoitteita asettamalla tuloksiin

Blogi, Yleinen 16:15

Uuden vuoden vaihteen jälkeinen aika on monelle muutoksen aikaa. Tai ainakin muutoksesta haaveillaan. Vuoden vaihtuminen on luonnollinen vaihe miettiä, mitä elämältään tahtoo, miten ja mihin asioihin haluaa muutosta. Jos on kyllästynyt nykyiseen, mitä pitäisi tehdä?

Tavoitteiden asettaminen voi tuntua vaikealtakin. Puhetasolla kyllä halutaan muutosta, mutta ei välttämättä kuitenkaan uskalleta tulevan muutoksen epävarmuuden takia edes asettaa tavoitteita, ei ainakaan tarpeeksi konkreettisia ja toteuttamiskelpoisia. Voidaan haluta tupakasta eroon, liikkua enemmän, panostaa enemmän parisuhteeseen tai saada painoa alas. Jokainen edellä mainittuja halunneista tietää, kuinka vaikeaa muutos näihin on saada aikaan. Nykyinen elämäntapa on totuttuna kuitenkin tavallaan mukavaa – tupakalla turistaan mukavia ja saa syvään hengittämällä rentoutua, liikkeelle lähteminen on vaivalloista, omat jutut kiinnostavat liikaa ja se toinen vain on niin ärsyttävä ja herkut vain ovat niin herkkua – itseään ei ainakaan halua rääkätä. Totuttu toimintatapa on turvallista.

Totutusta pois pääseminen on siis hankalaa, mutta ei mahdotonta. Täytyy pohtia syvällisesti haluamaansa tavoitetta, mutta ei jättää sitä siihen, vaan myös kirjata ylös tavoitteensa sekä pikkuhiljaa myös keinoja, miten tavoitteeseen pääsee. Erään tutkimuksen mukaan vain 3 % ihmisistä on kirjannut tavoitteensa ylös. Ei liene vaikeaa arvata, että he kaikki ovat menestyjiä. Heille tavoite oli tarpeeksi selkeä, jotta he pystyivät suuntaamaan askel askeleelta kaiken toimintansa ajatellen omaa päättämäänsä tavoitettaan. Pikkuhiljaa siis siirtyivät itse valintoja tehden tavoitettaan kohti. Kuulostaa yksinkertaiselta ja sitä se asian sisäistettyään onkin. Tämä ei koske pelkästään yksittäistä ihmistä, vaan myös joukolla saadaan muutosta aikaan, kun tavoite on selvillä, siihen on yhdessä sitouduttu ja se on kirjattu selkeästi. Näin ryhmän jäsenet voivat kaikella toiminnallaan edesauttaa tavoitteen syntymistä.

Sanomalehti Pohjalaisessa ruodittiin pari viikkoa sitten SDP:n nykytilaa pitkän linjan demarin Ilkka Joenpalon sanoin. Puolueen kirjoitettiin nahistuneen varjoksi entisestään ja 2000-luvun olleen SDP:lle pitkää luisua, jopa kuolemanspiraalia. Monen demarin todettiin lehdessä vaativan tänäkin päivänä paluuta menneeseen ja perinteiseen työväenaatteeseen ymmärtämättä, että työmies ei ole enää sama kuin 1970- ja 80-luvuilla. Lehden mukaan Forssan ohjelman kaltaiseen radikalismiin ei ole paluuta, mutta noustakseen pinnalle puolueen pitäisi tehdä itsensä uudelleen tarpeelliseksi. Olen samaa mieltä siinä, että eteenpäin täytyy katsoa, jotta pääsemme jälleen vahvimmaksi puolueeksi. SDP on ollut maan suurin puolue suurimman osan itsenäisen Suomen historiasta, mutta eduskuntavaalit on voitettu viimeksi vuonna 1999. Mutta tahdommeko tosissamme nousta jälleen suurimmaksi puolueeksi?

Meidän pitää uskaltaa tehdä tosissamme päätös, että nousemme suurimmaksi puolueeksi! Koska tällä hetkellä SDP ei suurin puolue ole, nykytilanteeseen täytyy tehdä muutoksia. Nyt pitää alkaa katsoa tarpeeksi kauas eteenpäin vailla pelkoa siitä, mitä muutokset tuovat mukanaan. Perusasioista, aatteesta ja yhteisistä arvoista ei kuitenkaan saa tinkiä. Yhteinen tavoite on oltava kaikilla demareilla sama – suurimman puolueen asema. Kaiken toimintamme tulee tukea tätä yhteistä päämääräämme. Kaikissa valinnoissa tulee tästä lähtien miettiä, mitä vaikutusta sillä on puolueen kannatukseen ja edesauttaako toiminta todellakin sitä, että pääsemme suurimmaksi – vai voisiko asian kenties tehdä toisin, jotta tavoitteemme toteutuu? Tässäpä haastetta, toverit. Tässä meille yhteinen tavoite! Nyt tarvitaan rohkeutta ja uskallusta kohdata muutokset ennakkoluulottomasti!

Janina Lepistö
eduskuntavaaliehdokas
yhdyskuntasuunnitteluun erikoistunut kaavoitusarkkitehti
Vaasa