Kari Urpilainen: Jo kolmas vaalikausi sotea

Blogi, Yleinen 13:59

Ainakin kolmen vaalikauden ajan ovat eri toimijat pohtineet miten tässä maassa sosiaali- ja terveyspalvelut pitäisi tulevaisuudessa järjestää. Ikääntyvä väestö tuo ko. palveluille lisätarpeita, talouden pohja kapenee, uudet hoidot ja sairaalatekniikka on entistä kalliimpaa, ja etenkin nuorista lääkäreistä turhan moni kokee oikeudekseen ulosmitata mahdollisimman paljon. Raha ratkaisee monella tavalla sote-ratkaisun välttämättömyyttä ja onnistumista.

On täysin ymmärrettävää, että ylitse hallitus-oppositio -rajojen puoluejohtajat paaluttivat tehtävälle ratkaisulle oman ”kehikkonsa” viime keväänä. Se oli vastuullinen teko. Vaikeasta asiasta kun on kyse. Todetulta pohjalta eteneminen on taas kerran nostanut esille kipukohdat, joiden sovittaminen on lievästi sanottuna ”haastavaa”. Kuinkas muuten.

Joku voisi sanoa, että sotessa on kentällä yhtä aikaa niin monta liikkuvaa osaa, että taitaapi olla mahdotonta ratkaista sitä niin, että kaikki voisivat pärjätä yhtä lailla. Mutta jos kukaan ei luovu omista tavoitteistaan yhteisen hyvän nimissä, edessä voi olla uusia vääntöjä vuosiksi eteenpäin. Onko meillä siihen varaa? Eipä taida olla. Siksi ”jottain tarttee teherä”,kuten eteläpohojalaanen sanoisi.

Kaippa meidän täytyy tunnustaa, että perimmäinen ongelma on se, kuinka paljon sote-palveluissa annetaan tilaa business -ajattelulle ja sen tekemiselle. Ministeri Räty on tehnyt selväksi, että Hän ja kokoomus on tähän valmis vaikka tänä päivänä. Tosin ei se puolueena ole vielä kertaakaan tällä viestillä hakenut kansalta valtakirjaa vaaleissa.

Jonkinasteista ”varjonyrkkeilyä ”on toki harjoitettu. Tässä suhteessa selko-kielen käytön lisääntyminen tuo oman lisänsä julkiseen keskusteluun ja vaalien alustilanteeseen. Enenevästi on alkanut paistaa läpi, että kepun city -ryhmä ja perussuomalaiset ovat RKP:n tavoin lämpiämässä tälle linjalle. Kenen harteille siis jää yhteisten palvelujen puolustaminen, kansalaisten tasa-arvosta tai kustannuskehityksestä huolehtiminen?

Jo vuosia taaksepäin etenkin kokoomuksen ja kepun taholta todettiin kahta asiaa: ” ei ole väliä kuka sen palvelun tarjoaa, kunhan vaan saadaan ajoissa hyvää palvelua” , ja toisaalta ”yksityinen palvelu on halvempaa ja laadukkaampaa ”. Näitä hoetaan nyt vähemmän. Käytäntö on karulla tavalla osoittanut, että yksityiset terveyspalvelut terveyskeskuksineen tulevat meille veronmaksajille julkisia kalliimmiksi. Toisaalta turhan monta yksityistä palveluntuottajaa on ”kärähtänyt” erilaisista pelisääntöjen laiminlyönneistä kuitenkaan yleistämättä ilmiötä.

Toisaalta, jos ministeri Rädyn ja kokoomuksen esittämä täysin avoin raha seuraa potilasta -malli  tulisi käyttöön, on selvää, että Suomi ja suomalaiset eriarvoistuisivat vauhdilla terveyspalvelujen osalta. Siksi se ei voi olla meidän malli.

Minua harmittaa, että julkisessa keskustelussa on aivan liian vähälle jäänyt ehkäpä keskeisin asia: miten voidaan hillitä erikoissairaanhoidon kulujen kasvua? Miksi se on tärkeä kysymys? Siksi, että meiltä menee liian suuri osa terveyseurostamme erikoissairaanhoitoon ja murut jää perusterveydenhoitoon, vaikka asetelman tulisi olla juuri päinvastainen. Tokihan tämä kysymys on osana uudistusta. Mutta.

Tarvitaan ihan oikein keskussairaaloiden ja perusterveydenhoidon syvää integraatiota keskuskaupunkiensa johdolla. Keskeistä on myös torjua osaoptimointia, ohjata ministeriöstä kehitystä, jota esim. asetus päivystävän sairaalan toiminnasta on. Pohdin, voisiko siinä syntyvä aluejako olla mielekäs perusjako sote -palvelujen osalta.

Keskeisintä on ns. ervojen kesken saada aikaan nykyistä selkeämpää työnjakoa ulottaen se rakentamiseen sekä laitehankintoihin saakka. Tätä varten sallisin ukkovaltion ottavan tiukemman otteen, jotta toimisimme kokonaisvastuullisemmin kuin nyt. Eli pohdin voisiko valtiolla/ministeriöllä olla nykyistä vahvempi asema ja valta koordinoida huippukalliiden palvelujen järjestämistä yhteisen edun nimissä ? Mitä siitä seuraisi?

Kuinka rajua rakennemuutosta sote -palvelujen järjestämiseen tarvitaan, etenkin jos ja kun saamme välttämättömän kuntauudistuksen toteutettua. Se tulee, sillä ”järki voittaa”, kuten Paavo Lipponen sanoisi. Tosi iso harmi, ettei kokoomuksen Henna Virkkunen osannut ”myydä” asiaa, tai avata kuntakenttää näkemään uudistuksen väistämättömyyttä. Tosiasia on, että kyllä kuntakenttä, joka päättää talousarviostaan enintään 20 %:n osalta sen tajuaa, jahka sen tulee sanomaan ”oman puolueen poika tai tyttö ”. Etenkin kun ukkovaltiolta ei jatkossa heru niitä tukieuroja entiseen malliin.

Kari Urpilainen
Kokkola