Jukka Pekka Matintupa: Matalat palkat romuttavat hyvinvointivaltion

Blogi, Yleinen 09:46

Suomessa on viime aikoina käyty kiihtyvää keskustelua matalapalkkatöiden lisäämisen autuudesta. Keskustelun kärjessä ovat olleet Sipilän hallitus hyväpalkkaisine ministereineen sekä Björn Wahlroosin kaltaiset maamme superrikkaat elinkeinoelämän ykkösnimet.

Herää kysymys miksei kysytä asiantuntijoilta, matalapalkka-aloilla työtään tekeviltä julkisten ja yksityisten palvelualojen naisilta. Lienee selvää, että heidän todellisuutensa matalapalkka-alojen autuudesta on jotain toista, kuin edellä mainittujen piirien märkä päiväuni lähes ilmaisesta työvoimasta.

Keskustelun aluksi on hyvä muistuttaa mieliin, kuinka suomalainen hyvinvointivaltio 60- ja 70-luvuilla rakennettiin. Se tehtiin nostamalla työn tuottavuutta, vahvistamalla teollisuutta ja myös muuta elinkeinoelämää määrätietoisesti kehittämällä sekä panostamalla koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Kuulostaako tutulta. Lisäksi rautatie- ja tieverkko rakennettiin palvelemaan kasvavaa tuotantoa ja liikennettä. Näin työnsaantimahdollisuuksia ja samalla sosiaaliturvaa määrätietoisesti kehittämällä jokaisesta mökin ja tehtaankamarin asukkaasta tehtiin varteenotettava kuluttaja. Näillä toimin tuettiin myös kaupan ja palveluiden kysynnän kasvua. Saatiin aikaan positiivinen kierre. Tätä positiivisuutta tuki pienet palkkaerot ja vahva tunne samassa Suomiveneessä soutamisesta ja eteenpäin menosta.

Kysymys kuuluu mitä olisi tapahtunut, jos olisi valittu toisin ja lähdetty kehittämään matalapalkka-alojen ja kasvavien tuloerojen Suomea? Totuus on, että se Suomen vaurastumisen ihme olisi jäänyt näillä toimin näkemättä.

Nyt palkkaerot ovat kasvussa, erityisesti yritysjohto repii käsittämättömän suuria palkkoja ja optioitaan. Kansa on jakaantumassa kahtia, luokkayhteiskuntaan, työtätekeviin köyhiin ja yltiörikkaaseen yläluokkaan.

Sipilän hallituksen suojista, ainoana totuutena toitotetaan, että suomalaisten on hyväksyttävä matalapalkkatyön lisääminen ja palkkaerojen kasvu työllisyyden parantamiseksi. Hyvä on kuitenkin tiedostaa, ettei kyse ole mistään muusta kuin ideologiasta ja porvarien toiveunesta siirtää vastuu palkanmaksusta työnantajilta valtiolle, eli meille kaikille veronmaksajille.

Yksittäiset ihmiset ja perheet tarvitsevat toimeentuloonsa riittävän ja kohtuullisen ansiotason. Jos sitä riittävää palkkaa ei maksa yritys A, sen maksaa joku toinen yritys kasvavan verotuksen ja sosiaalimaksujen muodossa ja näin terveen tuotannon ja yritystoiminnan kilpailukyky heikkenee ja työttömyys kasvaa. Saadaan aikaan negatiivinen kierre, kun palvelualat ja kauppa tyrehtyy kotimaisen ostovoiman puutteeseen.

Nyt viimeistään lusikka on otettava kauniiseen käteen. Ahneudelle on asetettava rajat. On huolehdittava tuotekehityksestä, tuotannon tehokkuudesta sekä satsattava jälleen osaamiseen ja koulutukseen. Välttämätöntä myös on, että tasaisella tulonjaolla ja kohtuullisen ansiotason kautta, varmistetaan kotimainen kulutuskysyntä sekä palveluiden että kaupan myönteinen kehitys.

Jukka Pekka Matintupa
Alajärvi