Kari Urpilainen: Maakuntahallinnosta valtionhallinnon etäispääte

Blogi, Yleinen 10:17

Julkisessa keskustelussa on sanottu toistuvasti kuinka tekeillä olevat sote-ja maakuntahallintouudistukset ovat suurimmat uudistukset julkisessa hallinnossamme sitten 1860-luvun. Jos näin todella on, tuntuu kummalliselta tapa miten se tehdään. Ellen aivan väärässä ole, tähänastinen tahtotila tehdä merkittäviä muutoksia julkiseen hallintoomme on lähtenyt siitä, että ne halutaan tehdä yhdessä yli hallitus-ja oppositiorajojen. Nythän näin ei tapahdu.  Pikemminkin juuri päinvastoin. Oppositio loistaa poissaolollaan asioiden valmistelusta. Seuraajan rooli, ei sitä ole.  Toisaalta pääministeri loi kahdelle hallituspuolueelleen uhkakuvan hallituksen kaatumisesta, ja sen turvin runttasi yön tunteina läpi ajatuksen maakuntahallinnon kytkemisestä mukaan sote -uudistukseen. Harvinaisen kovaotteista toimintaa.

Ollessani Valtiontilintarkastajien puheenjohtaja kaudella 1999 – 2003, peräsimme porukalla tarvetta käyttää isojen ja kauaskantoisten uudistusten valmistelussa komitealaitosta. Olin perin tyytyväinen linjaamme, sillä tuohon aikaan komitealaitoksen toiminta haluttiin nähdä perin kankeana ja hitaana. Tästä huolimatta ajatusta tukivat kaikki mukana olleet poliittiset ryhmät, eli kokoomus, kepu sekä RKP meidän demareiden ohella.  Koimme arvokkaana ja tavoiteltavana sen, että asioiden valmistelu on huolellista ja eri näkökulmia avaavaa. Tätähän tässäkin ajassa ja asioiden valmistelussa juuri tarvittaisiin.

Viime vaalien alla tuotiin etenkin silloisen opposition toimesta esille ajatuksia normien purkamisesta, hallinnon virtaviivaistamisesta, byrokratian vähentämisestä, julkisen hallinnon keventämisestä jne. Vahvimpana perusteena oli löytää säästöjä valtion menoihin. Mitä he nyt tekevät? Luovat uutta valtion rahoittamaa byrokratiaa ja lyövät samalla alas hyvin toimivaa lähidemokratiaamme eli kuntahallintoa. Tilalle tarjotaan valtionhallinnon etäispäätettä, eli tosiasiallisesti vailla itsenäistä päätäntävaltaa olevaa maakuntahallintoa. Ei olekaan ihme, ettei poliitikkojen keskuudessa mitattu kiinnostus maakuntahallintoa kohtaan tunnu kovinkaan suurelta. Valtio antaa eurot, ohjaa toimintaa, eli laittaa ”pilttuun ” jossa maakuntavaltuutetut muka itse päättävät, vaikka valtikka on tosiasiassa ukkovaltiolla. Kuka tuollaiseen välittää lähteä!!!

Aivan arkipäiväistä ei ole myöskään se, ei ainakaan länsimaisessa elämänmenossa, että ukkovaltio alkaa tuottaa ja järjestää kansalaisten lähipalveluja. Näin rikotaan eräs suomalaisen kansalaisyhteiskunnan peruspilareista eli kuntalaitos. Sanotaan, että kyllä kunnat voivat jäädä ja että niille jää tärkeitä asioita hoidettavakseen. En vähättele jääviä palveluja, esim. koulutus-, kirjasto- jne. palveluja. Mutta tokihan meidän on tunnustettava, että kansalaisten mielestä jo vuosikymmeniä juuri sote -palvelut ovat olleet ja ovat edelleen tärkeimpiä kuntien tuottamia palveluja. Jatkossa ne menisivät siis valtion hoitoon.

En vieläkään ymmärrä miten esim. kepun kenttäväki on näinkin hiljaa tästä kaikesta. Olen tavannut monia, ja kyllä kuntahallinto on heille edelleen arvossaan ja sen varassa haluttaisiin esim. lähipalveluista päättää. Monet näkevät valinnanvapauden sinällään kiehtovan, mutta samalla tunnustavat siihen liittyvän riskin, eli sen tuovan hurjasti lisäkuluja sekä olevan isommmalta osalta maatamme pelkkää teoriaa. Olen antanut itseni ymmärtää, että vastuuntuntoisimmat toimijat yli puoluerajojen odottavat nyt  meiltä demareilta konkreettista, vaihtoehtoista esitystä sosiaali-ja terveyspalvelujen järjestämiseksi. Mallimme tulee olla ihmiskeskeinen, joka ei jaottele väkeä, ja joka kantaa heikommankin perustuen pääasiassa veroperusteisuuteen. Sellaisen aika olisi nyt.

En siis näe tarvetta uudelle maakuntahallinnolle sote -palvelujen järjestämisessä. Kunta lähidemokratian edustajana on oikea toimija kansalaisten peruspalvelujen järjestäjänä ja tuottajana. Alueellisten erityistarpeiden perustalta pitäisi voida hyväksyä erilaiset organisointitavat. Esim. omassa maakunnassamme Kokkola muodostaa maakunnan koko väestöpohjasta jopa 70 %. Tällaisessa tilanteessa olisi erinomaisen luontevaa hyväksyä vastuukuntamallin pohjalle tapahtuva organisointi, jos kunnat niin tahtovat. Näinhän meillä tehdään jo nyt esim. palo-ja pelastustoimessa sekä ympäristöterveydenhuollossa, joista vastaavat hallintokunnat toimivat osana kaupungin hallintoa. Homma on hoitunut hyvin jo vuosia ja mukana olevat kunnat ovat olleet pääsääntöisesti tyytyväisiä.  Maakuntapohjalle sopii erityisesti kuntalähtöinen yhteistoimin tehtävä esim. aluekehitys, seutusuunnittelu ja alueen edunvalvonta. Aivan kuten jo nyt koko lailla onnistuneesti tehdään.

Kari Urpilainen
Kokkola