Marjatta Vehkaoja: Kaksoiskansalaisuutta – toleranssia

Blogi, Yleinen 09:42

Useat vaasalaiset ovat kesän mittaan hämmästelleet nähdessään minut Vaasassa kaupoilla tai eri tilaisuuksissa. Minun pitäisi kai olla kadonnut. En ole. Selventävästi tiedoksi, että olen elossa, voin hyvin ja asun vakituisesti kakkosasunnollamme (huvilallamme) lähellä Raippaluodon siltaa noin puolet vuodesta. En ole myöskään jättänyt jäsenyyttäni Vaasan Työväenyhdistyksessä, luen Pohjalaista jne. Minulla on siis eräänlainen kaksoiskansalaisuus kotimaassani – kaksoiskuntalaisuus – sydän sekä Vaasassa että Helsingissä.

Tämä kaksoiskuntalaisuus on tosiasiassa vielä ratkaisematon kysymys. Maksamme kiinteistöveron Mustasaareen eli varvas on siellä oven välissä. Emme mielestämme saa verolle kuitenkaan mitään vastiketta. Ajamme huvilallemme valtion teillä ja lopuksi yksityistietä. Meillä ei ole kunnan vettä, viemäriä eikä jätehuoltoa. Puhumattakaan muista palveluista. Meitä, kuten monia muitakin kiinnostaisi kohdistaa maksamamme kunnallisvero tosiasiallisen tilanteen mukaan. Toki sen mukana asettaisimme myös vastiketta koskevia em vaatimuksia.

Kaksoiskansalaisuus on sekin puhuttanut viime aikoina  yleisellä tasolla koska yhä useammilla on kaksi kotimaata; juuret yhtäällä, elämä toisaalla. Minun kuuden sisaruksen perheessäni kolmella on kaksoiskansalaisuus. Heille Suomen kansalaisuuden säilyttäminen on ytimiin ulottuva asia, vaikka konkreettista hyötyä siitä ei näytä olevan. He tarvitsevat olosuhteittensa johdosta ehdottomasti molemmat kansalaisuudet.

Suomen valtio innostui vuosi sitten ajatuksesta, että kaksoiskansalaisuus sietäisi lopettaa. Taustatietona oli, että Suomessa kaksoiskansalaisuuden haltijat ovat useimmiten venäläisiä. Onneksi tämä hanke kariutui. Kaksoiskansalaisuus olisi pitänyt silloin viedä kaikilta eikä pelkästään venäläisiltä. Vastavuoroisuuden periaatetta on noudatettava eli samalla olisi heitetty romukoppaan myös Suomessa syntyneitten oikeus kaksoiskansalaisuuteen.

Kaksoiskuntalaisuus ja kaksoiskansalaisuus ovat loistava mahdollisuus! Taloudesta ja kaupasta puhutaan paljon. Kulttuurien tuntemus ja verkostot ovat kaiken ydin myös bisniksessä. Meidän pitäisi hyödyntää paljon nykyistä paremmin valmiita verkostoja, joita eri kulttuurien välillä liikkujilla jo on.

Kaksoiskuntalaisuus ja kaksoiskansalaisuus liittyvät myös toleranssiin. Kuinka suhtaudumme ”ulkoa” tuleviin, ovat he sitten muuttajia kotomaasta tai ulkomailta? Pohjanmaa näyttää jakautuvan tässä kysymyksessä kielen mukaan. Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, Vaasa siihen lukien maahanmuuttajat toivotetaan Runsain joukoin tervetulleiksi, muualla ollaan varautuneempia. Helsingissä taas esimerkiksi bussit ja raitiovaunut eivät kulkisi eivätkä taloremontit edistyisi ilman maahanmuuttajia.

Keitä nämä muuttajat ovat? He ovat myös meidän lapsiamme ja lastenlapsiamme. Odotamme, että he saisivat mutkattoman alun muuttaessaan kotimaassa tai ulkomaille opiskelemaan tai asumaan. Suhtaudutaan samoin tänne muuttaviin.

Olisi hyvä ottaa se sukukirja käteen ja huomata, että ihmiset ovat liikkuneet aina ja ”maakunnalliset geenit” sekoittuneet, nyt nopeammin kuin koskaan. Siksi suurelle puheelle vaikkapa erityisestä pohjalaisesta kansanluonteesta saadaan nykyisin yhä vähemmän katetta.

Vuosina 2010-2014 Suomessa tehtiin 1,4 miljoonaa muuttoa kunnasta toiseen! Laskennallisesti siis neljäsosa väestöstä olisi muuttanut ko aikana kerran. Tämän tosiasian valossa meiltä kaikilta vaaditaan toleranssia kohdata muualta tulevia. Itse asiassa muuttamisesta on tullut jo niin arkipäiväistä, että koko puhe toleranssin tarpeesta juuri tämän kysymyksen edessä on kummallista. Suvaitsevaisuutta tarvitaan kaikkea erilaisuutta kohtaan. Tässä meillä on vielä aika paljon kotiläksyjä suoritettavaksi.

Marjatta Vehkaoja
Vaasa/Helsinki