Marjatta Vehkaoja: Kevättöissä

Blogi, Yleinen 14:41

Vanhasta muistista tämä vuoden rytmi menee niin, että kevättyöt tuolla ulkona pukkaavat päälle ja jättävät alleen kaiken muun. Kevääntulo nääs ei odota.

Ihan sama mitä ympäristössä tapahtuu, vai onko? Olen skitsossa kun aamulla perkaan maita ja päivällä kuuntelen uutisia muka jostakin tärkeämmästä. Hitto soikoon. Onko sen tärkeämpää kuin lintujen kevätkonsertti ja taimien väkevän kasvun seuranta? Ei ole. Siitä olen yhä vakuuttuneempi kuunneltuani taas tämän viikon poliittisia viisauksia.

Tänään satoi ja oli tilaisuus seurata suoraa keskustelua eduskunnasta. Miksi se ei minua juuri nyt kiinnostanut? Siksi, että koen minun oman SDP:ni siirtyneen varsin populistisiin keinoihin. Näin käynee kaikille puolueille kun joutuvat oppositioon, mutta se ei ole laki.

Olen ollut eduskunnassa kansanedustajana pitkään, niin opposition kuin hallituksen edustajana. Oli hetki, jolloin häpesin. Koska? Silloin kun SDP siirtyi oppositiosta hallitukseen 1995. Tuli tunne, että tässä nyt vain piti vaihtaa vuorosanat. Se mikä oli ollut ennen mahdotonta oli nyt yht’äkkiä mahdollista, jopa välttämätöntä. Vähempiosaisten asemaa heikennettiin, perusteluita löytyi silloinkin… Missä olivat mielenosoitukset? Niitä ei ollut vain siitä syystä, että SDP oli hallituksessa.

Olen juuri kylvänyt juurekset. Nyt kyyristelen saattaakseni vauhtiin myös tillit ja persiljat. Piikaradiostani kuulen, että Sipilän hallitusta vastustetaan tänäänkin kaikin tavoin. Epäilen, että huuto johtuu ennen kaikkea siitä, että SDP ei ole hallituksessa. Melkein samat olisi tehty jos olisimme siellä olleet. Ajatellaanpa vaikka tätä valtion omaisuuden myyntiä. Sipilän hallitus saattaa tehdä sen jopa paremmin.

Tai ajatellaan tehtyjä leikkauksia. Jokainen uusi hallitus kiittää edellistä niistä leikkauksista, jotka se on tehnyt, Eikä peru niitä.

Jatkan kotipuutarhani raivaamista. Mietin niitä näitä. Miten näistä rikkiksistä pääsisi eroon? Miten pääsisi eroon hyvinvointiyhteiskuntamme liikaa holhoavista elementeistä, rönsyistä? Narina siitä, että juuri nyt leikataan jotakin tulisi suhteuttaa pitkän ajan trendiin. Näin pitää tehdä siksi, että julkinen talous on alijäämäinen ja suurissa ongelmissa.

Kun itse olin nuori äiti, äitiysloma oli kaksi kuukautta ja kunnan järjestämää päivähoitoa sai vain sosiaalisin perustein. Sairaan lapsen hoitovapaata ei ollut eikä monia muitakaan nykypäivän etuuksia, vaikkapa lasten ja nuorten taidekasvatusta. Silti pärjättiin. Lapsistani tuli ihan tolkullisia tämä yhteiskunnan rakentajia.

Tiedän, että tämä puheeni ärsyttää. Maailman meno nyt vain on ollut se, että pitäisi koko ajan saada lisää. Kestämme huonosti menetyksiä.

En minäkään pidä siitä, että suuren vaivan jälkeen myyrät loppumetreillä syövät punajuurisatoni. Se on katastrofi minitasolla, mutta se ei hämää minua iloitsemasta siitä, mitä kaikkea minulla vielä on. Tiedän myös, että ensi vuoden sato tuo tullessaan uusia yllätyksiä, niin myönteisiä kuin vähemmän myönteisiä. Niin tämä elämä jatkuu tappiin saakka.

Marjatta Vehkaoja
Vaasa