Matias Mäkynen: En tullut puolustamaan

Blogi, Yleinen 16:25

Aloitin jalkapalloharrastukseni 6-vuotiaana. Ensimmäiset vuodet nappulana haaveilin aina hyökkääjänä pelaamisesta. Maalien tekeminen on tottakai lajin kuin lajin suola. Mikään ei ollut hienompaa kuin päästä vapaaseen laukaisupaikkaan ja potkaista pallo verkon perukoille.

Muutaman vuoden pelaamisen jälkeen ymmärsin kuitenkin, että maalien tekeminen vaati pelin rakentamista. Jotta hyökkääjä pääse maalintekopaikkaan, täytyy keskikenttäpelaajien ja puolustajien ottaa tilanteet haltuun ja murtaa vastustajan puolustus älykkäillä ja oivaltavilla syötöillään. Yläkouluikäisenä mikään ei ollut hienompaa kuin potkaista pallo komeassa kaaressa toiselle puolelle kenttää, mistä kaveri pääsi murtautumaan maalintekoon. Keskikentällä pelatessani tunsin hallitsevani koko peliä. Olin mukana puolustamassa omaa maaliamme ja seuraavassa hetkessä rakentamassa maalipaikkoja.

Lukioikäisenä ollessani valmentaja päätti siirtää minut puolustajaksi. Tiesin tekeväni tärkeää työtä maaliamme puolustaessa, mutta maalinteosta ei tarvinnut enää haaveilla. Ajoittain pääsin vielä rakentamaan peliä, mutta joka pelissä kirpaisi jäädä keskiviivan tuntumaan seisoskelemaan, kun joukkueemme rakensi tilanteita hyökkäyspäässä. Opin myös sen, että jalkapallo-otteluita ei voiteta puolustamalla, vaan aina tarvitaan vahvaa pelinrakentamista, jotta lopulta hyökkääjät voivat tehdä voittoon vaadittavan maalin.

Aloitin politiikkaharrastukseni 18-vuotiaana. Ensimmäiset vuodet varavaltuutettuna haaveilin aina läpi menneestä valtuustoaloitteesta. Konkreettisten muutosten aikaansaaminen on tottakai politiikan suola kaikilla tasoilla. Mikään ei ollut hienompaa, kuin tehdä aloite, perustella se faktoilla keskustelussa ja kuulla nuijan kopahtavan pöytään hyväksymisen merkiksi.

Muutaman vuoden toiminnan jälkeen ymmärsin kuitenkin, että läpimenneet aloitteet vaativat paljon taustoitusta ja ohjelmatyötä. Jotta valtuutettu voi tehdä aloitteen, täytyy puoluekoneiston menestyä vaaleissa ja jäsenistön tuottaa laajoja ja edistyksellisiä politiikkaohjelmia. Puoluevaltuutetuksi päästyäni mikään ei ollut hienompaa, kuin käydä pitkiä keskusteluja politiikan sisällöistä, tehdä vaalityötä ihmisten parissa ja kirjoittaa puolue- ja liittokokouksissa osuuksia politiikkaohjelmiin. Niiden pohjalta kansanedustajat ja valtuutetut tekivät menestyneitä aloitteita eduskunnassa ja valtuustossa. Tuoreena puolueaktiivina tunsin näkeväni kaikki politiikan tasot. Olin mukana perustelemassa puolueemme toimintaa eduskunnassa ja seuraavassa hetkessä tekemässä muutosesityksiä Vaasan kaupungin budjettiin.

Korkeakouluopintojeni loppupuolella minut valittiin piirimme puheenjohtajaksi. Tiedän tekeväni tärkeää työtä oppositiopolitiikkaamme puolustaessani, mutta uusia aloitteita teemme nykyään liian harvoin. Ajoittain olen päässyt vielä periaateohjelmatyöryhmässä keskustelemaan linjoistamme, mutta monessa kokouksessa on kirpaissut kuulla, miten asiat on ennenkin tehty tietyllä tavalla tai käytännössä päätetty jo ennen käsittelyä. Olen oppinut myös sen, että vain hallitusta haukkumalla tai vanhoja tekojaan puolustamalla ei politiikassa pärjää, vaan ihmisten luottamus on aina ansaittava uudelleen uusilla avauksilla, mikä vaatii myös puolueelta jatkuvaa uudistumista.

SDP nousi suureksi puolueeksi yhteiskunnan rakentajana ja konkreettisilla poliittisilla saavutuksilla. Taustalla oli voimakas ajatustyö, jossa terävä yhteiskunta-analyysi tiivistyi menestyneiksi politiikka-aloitteiksi. Näin rakennettiin hyvinvointivaltio. Nyt hyvinvointivaltio on uhattuna monesta suunnasta. Vanhaa puolustaessamme emme kuitenkaan voi pärjätä tänäänkään. On uskallettava taas tehdä rohkeita avauksia ja haastaa vanhat rakenteet. Euroopan tulevaisuus, työelämän muutos, kestävä kasvu ja työllisyyden edistäminen eivät enää onnistu niin kuin ennen. On siirryttävä taas puolustuslinjalta rakentamiseen ja tarvittaessa rohkeaankin hyökkäykseen, jotta taas voimme rakentaa tulevaisuuden yhteiskuntaa ihmisten kanssa.

Matias Mäkynen
piirin puheenjohtaja
Vaasa