Matias Mäkynen: SDP tarvitsee corbynismia

Blogi, Yleinen 09:18

Britannian työväenpuolue Labour sai viime viikonloppuna uuden johtajan. Kisaan alunperin puolivahingossa päätynyt Jeremy Corbyn valittiin monien yllätykseksi suurella 59% äänten enemmistöllä jo vaalin ensimmäisellä kierroksella. “Brittien Tuomiojaksi” jossain kehuttu Corbyn keräsi ääniä selkeällä ulosannillaan ja brittiläisittäin radikaaleilla tavoitteillaan, joiden ansiosta maan pääministeri David Cameron “onnitteli” vastapuolensa uutta johtajaa julistamalla Corbynin johtaman puolueen uhaksi kansalliselle turvallisuudelle, taloudelle ja perheille.

Labourin johtajakisan ollessa käynnissä saattoi kuitenkin aavistaa jo varhain, kuinka kisassa tulee käymään. Tutkaillessa brittilehtien otsikoita välittyi selkeä kuva siitä, kuka hallitsee keskustelua. Uutisissa muut ehdokkaat kommentoivat Corbynin ehdotuksia kansallistaa maan rautatiet tai pyytää anteeksi Irakin sotaa. Corbynin nimi esiintyi jos ei jokaisessa otsikossa, niin ainakin lähes jokaisessa puoluejohtajakisaa kuvaavassa lehtijutussa. Muut ehdokkaat jäivät statisteiksi, epäselviksi viime keväänä vaalit hävinneen Labourin jatkeiksi, jotka kampanjoivat yksittäisillä muutoksilla tarjoamatta konkreettista vaihtoehtoa.

Suomessa SDP:n suunnasta ja muutoksen tarpeesta on keskusteltu pitkään. “Pari piirua vasemmalle”, toteavat jotkut Rafael Paasion hengessä, mihin toiset vastaavat, että kannatus löytyy puhuttelemalla “poliittisesta keskustasta löytyvää keskiluokkaa”. Näihin heittoihin tiivistyy osittain myös reilu vuosi sitten käyty SDP:n puheenjohtajavaali. Sitä, mitä nämä heitot loppujen lopuksi sisältävät, ei olla kovin konkreettisesti koettu.

Minun ajatukseni on, että SDP tarvitsee Jeremy Corbynin kaltaista corbynismiä. Kysymys ei ole siitä, kuinka vasemmistolaisia olemme, vaan siitä, että tarjoamme selkeitä vaihtoehtoja, joiden takana uskallamme seistä. Itsevarmuus ja usko omiin tavoitteisiin sekä avoimet, muita ihmisiä kunnioittavat toimintatavat nostivat Corbynista suosikin myös nuorten keskuudessa. Voimme juosta galluppien perässä milloin minnekin tai arvioida, mitä ryhmää seuraavaksi kannattaisi yrittää miellyttää, mutta kestävää kannatusta ei tällä tavoin tulla rakentamaan.

Mistä Suomen politiikassa on viime vuosina puhuttu tai kirjoitettu? Oman havaintoni mukaan mm. perustulosta, palveluseteleistä, maakuntamallista, palvelualoitteesta, Natosta, maahanmuutosta, leikkauksista, lakkojen kieltämisestä, ansiosidonnaisen työttömyysturvan heikentämisestä, verojen laskemisesta, irtisanomissuojan heikentämisestä, lomien lyhentämisestä. Mikä näistä aiheista on sosialidemokraattien keskusteluun nostama? Minun mielestäni ei yksikään.

Missä ovat suuret sosialidemokraattiset ideat, kuten kansaneläkejärjestelmä tai oppivelvollisuus? Mitä ovat ne suuret yhteiskunnalliset reformit, joita ajamme vuonna 2015 tai 2020-luvulla? Oppositiossa tarvitsemme hyvin valmisteltuja, rohkeita avauksia siitä, miten vastaamme nyky-yhteiskunnan haasteisiin. Miten takaamme hyvinvointivaltion tulevaisuuden? Miten se voi vastata paremmin ihmisten kokemaan hätään ja eriarvoisuuteen? Miten autamme jokaista pääsemään elämässään mahdollisimman pitkälle? Miten saamme jokaisen kokemaan itsensä arvokkaaksi ja arvostetuksi?

Vain tarjoamalla selkeän ja uskottavan oman vaihtoehtomme hallituksen politiikalle voimme olla taas suurin puolue. Uskalluksen, itsevarmuuden ja uskottavuuden tulee olla uudet politiikkaamme määrittävät sanat. Miksi kukaan äänestäisi kaikua, kun voi äänestää huutoa?

Matias Mäkynen
Vaasa