Pentti Kallio: Eläkeläisten taitettu itsetunto

Blogi, Yleinen 10:12

Valtiot. tri tietokirjailija ja entinen kansanedustaja Kimmo Kiljunen (sdp) kävi esittelemässä Seinäjoen eläkkeensaajat ry:n järjestämässä tilaisuudessa tuoretta kirjaansa ELÄKELÄISTEN TAITETTU ITSETUNTO, Seniorikansalaisena nyky-Suomessa keräten samalla nimiä kansalaisadressiin, jossa eduskunnalta vaaditaan oikeudenmukaisempia ratkaisuja Suomen eläkeläsille. Tilaisuuteen osallistui myös Seinäjoen ja naapurikuntien Wanhat Toverit -kerhon jäseniä.

Asia kiinnosti, sali täysi. Kiljunen kertoi kirjaa kirjoittaessaan ja aihetta tutkiessaan yllättyneensä, miten heikoilla tiedoilla eduskunta oli tehnyt eläkeläisiä koskevia päätöksi 1990-luvun puolivälissä. Silloin päätettiin mm. taitetun indeksin käyttöönotosta ja muistakin, etenkin julkisen puolen eläkkeiden heikennyksistä kuten kansaneläkkeen perusosan poistamisesta lähes kaikilta työeläkettä saavilta.  Se koettiin eläkeläisten taholla pahaksi virheeksi ja siitä seurasi  SDP:n kannatuksen heikkenemistä. Olihan puolue pääministeripuolue. Eikä sitä vääryydeksi koettua ratkaisua ole vieläkään annnettu anteeksi.

Kiljunen puolusti kollegoitaan, että he joutuivat tässäkin asiassa luottamaan asiantuntijoiden valmisteluun. Kirjaa kirjoittaessaan hän vasta oli ymmärtänyt, miten vajavaisilla tiedoilla päätöksiä oli tehty. Puuttui kokonaiselvitys ratkaisun vaikutuksista. Taitettu indeksi on osoittautunut virheeksi. Palkkaindeksi olisi estänyt eläkeläisten köyhtymisen.

Kiljusen mukaan taitettu indeksi on aiheuttanut yhä useamman eläkettä saavan kansalaisen putoamista köyhyysrajan alle (1166 €). Tilastot sen osoittavat. Samalla seuraus näkyy  heidän joutumista turvautumaan esim. leipäjonoihin. Sinne joutuu turvautumaan muutakin väestöämme yhä suuremmin joukoin. Pitkäaikaistyöttömät ja yllättävää kyllä myös opiskelijoita on lisääntyvissä määrin asiakkaina leipäjonoissa tai kunnan sosiaaliturvaluukulla.

Kuitenkin työeläke on ansaittu työtulosta ja siten, että se karttuu ansiotulojen perusteella ja määräytyy eläkemaksuna. Näin ollen taitettu indeksi on perusteeton. Työeläkettä on säästetty palkasta ja talletettu eläkerahastoihin, josta eläkettä sitten itsekullekin saajalle maksetaan.

Hyvinvointiyhteiskuntamme on kovaa vauhtia rapautumassa. Sitä vauhdittaa ratkaisuillaan pääministeri Sipilän perusporvarihallitus. Tosin uutisoidun mukaan hallitus on onneksi perumassa eläkeläisten asumistukimuutoksen. Reaktiot ovat vaikuttaneet.

Mitä sitten tulee yrityspuolen ja etenkin maatalousyrittäjien eläkkeisiin ja niiden riittävyyteen, se riippuu heidän eläkevakuutuksensa määrästä. Yleensa on valittu halvin, joten eläke on sen mukainen.

Eräs huomio Kiljusen monipuolisessa ja paljastavassa esityksessä  kohdistui myös eläkerahastoihin, joita hallinnoi Suomessa viisi eläkeyhtiötä. Niiden hallituksessa toimii todella kallispalkkaiset johtajat eikä yhtiöiden hallituksen jäsenetkään kokouspalkkioissaan ja eduissaan siitä paljoa jälkeen jää. Työntekijäjärjestöjen edustajat pääsevät nauttimaan samoista eduista, joten ei heidänkään ”kannata” alkaa vaatia näihin järkevyyttä. Esim. Varman pääjohtaja saa tililleen kuukausittain lähes 65 000 € ja lisäksi myös edellisen yhtiönsä saman suuruisen eläkkeen. Niin, onko tällainen rahastus pienessä Suomessa oikeaa, saa kysyä. Kysymys kun on yhteisistä eläkekertymistä siis kerätyistä varoista, joilla turvataan tulevienkin eläkeläisten eläkkeet.

Kiljusen mukaan koko eläkerahaston voisi aivan hyvin hoitaa yksi organisaatio ja sen mukaisilla kustannuksilla.  Mitähän erinomaista osaamista näilläkään herroilla mahtaa olla, mikä edelyyttäisi tällaisia palkkoja. Ja vieläpä se, että niiden verotusmahdollisuus siirretään ulottumattomiin,  veroparatiisiinsa.

Mitä eläkerahastojen turvaamiseen sitten tulee, niin Kiljusen osoittamien tilastotietojen mukaan rahastoihin kertyy vuosittain valtavia, käsittämättömiä euromääriä, joiden ruhtinaallisesta tuotosta voitaisiin  oikaista taitetun indeksin aiheuttamat menetykset eläkeläisille. Ja kansalaisia peloteltu  ELÄKEPOMMI onkin suutari. Tilastot senkin osoittavat.

Rahastojen ongelmana eläkkeiden kehittämisen ja saajien kannalta on se, että se valtava pääoma on lukittu Suomen valtion varallisuuteen, jolla perustellaan valtionvelan säilymistä alle 60 % bruttokansantuotteesta. Siihen siis ei voida koskea esim. eläkkeiden kehittämisellä. Mutta huomio, että tässä velkasuhteessa Suomi on jopa kolmannella sijalla EU:ssa. Muiden valtioiden tilanne on paljon huonompi. Ei meillä siis ole tässäkään suhteessa hätää, vaikka toisin väitetään.

Kiljusen kirja paljastaa eläkepolitiikastamme uusia asioita, joista meillä eläkeläisillä ei sitä ole ollut.

Mennäkseni aiemmin toisessa yhteydessä esittämääni ajatukseen, että keskimääräistä suurempaa eläkettä saavat voisivat alkaa täyttää esim. soteverolla sitä vajetta, mikä on syntynyt yhteiskunnan sotepalvelujen rahoitukseen. Perustelin tätä sillä, että me ikääntyvä väestö tarvitsemme paljon sotepalveluja, joten tällä ylimääräisellä tuella voisimme turvata itsekin tarvitseviammme palvelujen saatavuutta, oli ajatus nykytiedoilla perusteeton.

Kun nyt tarkastelee Sipilän hallitusohjelmassaan julkituodut, etenkin pienituloiseen työeläkeväestöön kohdistuvat kurjistustoimet, kuten pitkäaikaisn laitoshoidon aiheutuman asiakasmaksujen huomattava korotus, lääkekorvausten vähennys, kiinteistöveron korotus, sähköveron korotus, lämmitykseen käytettyjen polttoaineiden verokorotukset ja potilaitten kuntouttajien matakorvausten omavastuiden korotukset, vanhuspalveluiden henkilöstömitoituksen pienentäminen, kansaneläke- indeksin jäädyttämien ja mitä tapahtuu kunnallisverotuksessa ja kiinteistöverotuksessa ym ym. Niin jopa keskimääräistä eläkettä saava, yllämainitut hallituksen eläkeläisille suunnatut lisärasitukset kantava, joutuu katkerana toteamaan, että köyhtyminen, jopa leipäjonot odottavat pian meitäkin. Köyhien määrän lisäämiselläkö Suomi nousuun? Edellisen kauden oppositioedustaja Kimmo Tiilikaisen (kepu) sanoin: ETTEKÖ OSAA HÄVETA? Suosittelen Kiljusen kirjan tutkimista.

Pentti Kallio
Seinäjoki