Petri Partanen: SOTE:n jälkeen KOSI ja verovarat paratiisiin

Blogi, Yleinen 09:01

Sosiaali- ja terveyspalveluiden (SOTE) siirtäminen kuntatasolta maakuntatasolle etenee hitaasti, mutta epävarmasti. Tämän tarpeesta on jonkinmoinen poliittinen yhteisnäkemys kaikkien puolueiden kesken. Keinoista lopputulokseen pääsemiseksi on sen sijaan väkeviä erimielisyyksiä.

SOTE:n lähtökohtana on turvata ikääntyvän väestön yhtäläinen palveluiden saatavuus tilanteessa, jossa meillä on kasvava määrä kuntia, joissa väestö vanhenee ja työikäinen väestö muuttaa töiden perässä kaupunkeihin. Kuntien elinvoiman ja rahoituskyvyn vähetessä yhdenvertaiset SOTE-palvelut koko maassa voidaan turvata parhaiten suunnittelemalla ne isommalla tasolla, maakuntatasolla. SOTE-budjetti eri kunnissa on vaihdellut noin 50-60% välillä ja koulutus- ja sivistystoimen osuus on ollut noin 20-25%. Kun SOTE viedään pois kuntien budjeteista, tulee koulutus- ja sivistystoimi olemaan kuntien uusi suurin kuluerä noin 50-60% osuudella.

Koska SOTE:n tarkoitus on turvata näiden palveluiden yhtäläinen saatavuus kaikille, niin aikanaan SOTE:n jälkeen tulee myös koulutus- ja sivistystoimen siirto maakuntatasolle, eli ”KOSI”. Tälle on aivan samat perusteet kuin SOTE:llakin, eli yhdenvertaisen palveluiden saannin turvaaminen. Tässä tapauksessa on kyse yhdenvertaisista koulutusmahdollisuuksista. Suomessa on 94 kuntaa jossa syntyy alle 25 lasta vuodessa, ja vuotta 2015 vähemmän lapsia syntyi vain 1860-luvun nälkävuosina. SOTE-logiikalla yhtäläinen mahdollisuus koulunkäyntiin voidaan siis turvata ainoastaan samalla tavalla, eli siirtämällä senkin maakuntatasolle.

SOTE:n ja KOSI:n jälkeen tulee sitten varmaankin ”KAAVA”, eli kuntien kaavoituksenkin siirtäminen maakuntatasolle. Perusteet tähän on tietenkin SOTE:ssa ja KOSI:ssa, eli pitäähän maakuntatasolla sitten myös pystyä päättämään mihin ne sairaalat, koulut ja niihin johtavat tiet rakennetaan. Tämän jälkeen kuntien alkuperäisistä budjeteista ja velvollisuuksista on jäljellä pieni murto-osa, ja kuntien tarkoitus on olla lähinnä muodollisia ”kyläyhteisöjä”.

Maakunta muuttuu pikkuhiljaa uudeksi kunnaksi, mutta tämä ei välttämättä ole huono suuntaus. Maassamme on väestön ikärakenteen ja työpaikkatarjonnan vuoksi paljon kuolevia kuntia, joilla ei sellaisenaan ole olemassa tulevaisuutta. Tämmöisessä tilanteessa on turha pitää kiinni kunnan vaakunasta tai vanhemmilta ”perityn” kunnanvaltuutetun paikasta. Tämä kaikki on vain osa vääjäämätöntä kehitystä, joka on seurausta väestömme ikääntymisestä. Väestön ikääntymiseen liittyvät ongelmat olisi tullut ”korjata” jo 20-30 vuotta sitten.

Vaikka tämä palveluiden keskittäminen suurempiin kokonaisuuksiin ehkä onkin vääjäämätön lopputulos ja siitä vallitsee laaja poliittis-periaatteellinen konsensus, niin keinoista lopputulokseen pääsemiseksi on puolueiden välillä suuria eroja. Ne voivat kuulostaa pieniltä, mutta ne ovat periaatteellisesti järisyttävän suuria.

SDP:n esittämässä SOTE-mallissa kunnat ja aluekunnat ovat tuottajia SOTE-palveluissa, joita yksityinen puoli ja kolmas sektori täydentää. Hallituksen mallissa kaikki pakkoyhtiöitetään ja alistetaan kilpailulle mm. terveysalan veroparatiisifirmojen kanssa. Jokainen jolla on kokemuksia kilpailutuksista tietää, että toisinaan on todella vaikea estää yksityisen firman ”rahastusta” ennalta arvaamattomilla syillä. Julkisilla ja yksityisillä palveluntuottajilla on yksi merkittävä ero. Yksityisen puolen yritysten tarkoitus on aina voiton tavoittelu, kun taas julkisen palvelun tuottajan itse tarkoitus ei ole voiton tavoittelu, vaan kansan hyvinvoinnin lisääminen.

Hallituksen mallissa on riski luoda jatkossa malli kaiken valtion omaisuuden ja palvelutoiminnan yksityistämiselle. Jos SOTE annetaan toteutua hallituksen yksityistämistä suosivalla tavalla, niin siitä tulee malli kaiken muunkin yksityistämiselle. Tulevaisuudessa KOSI johtaisi koulujen yksityistämiseen ja KAAVA kuntien infran ja maan yksityistämiseen. Olemme suuren periaatteellisen linjauksen äärellä.

Veroja välttelevä yksityinen palveluntuottaja voittaa helposti kaikki avoimet ja rajoittamattomat kilpailutukset, sekä vie rahat voittoineen päivineen ulkomaille. Hallituksen mallissa on niin vahva kaverikapitalismin tuoksu, että se suorastaan haisee. Tämä hajuvana vie veroparatiisiin, jossa verorahat käytetään härskisti omien kaverien yksityisten firmojen voitontavoitteluun.

Verorahat kuuluvat kansalle, eikä veroparatiiseissa toimiville terveysalan, tai minkään muunkaan alan yrityksille! Tämä on sosialidemokraattinen periaate!

Petri Partanen
Kokkola