Sini Karjalainen: Vähän vielä budjetista

Blogi, Yleinen 15:02

SOS-hallituksen budjettiesitys ensi vuodelle julkaistiin viime viikolla. Sitä on riepoteltu ja haukuttu opposition ja kansalaisjärjestöjen toimesta, eikä syyttä.

Muutaman hyvän esityksen, kuten sen, että noin 5000 yli 60-vuotiasta pitkäaikaistyötöntä pääsee eläkkeelle ja muutaman neutraalin elementin, kuten opiskelijoiden siirtäminen yleisen asumistuen piiriin lisäksi siinä on kasapäin sekä Suomen että suuren osan suomalaisten taloutta ja mahdollisuuksia heikentäviä toimia. Olipa siinä jopa ihmisiä nöyryyttäviä toimenpiteitä, kuten työttömien haastattelu kolmen kuukauden välein hallituksen kaavailemin keinoin ja syin. Se ei nimittäin tule tuomaan palkkatyöpaikkoja, jollei työttömiä itseään sitten palkata toinen toisiaan haastattelemaan. Ihmetellä täytyy, miten näin nöyryyttävään ja tuottamattomaan toimintaan on hallituksen mielestä varaa, kun muuten on jaossa vain niukkuutta. Paitsi tietysti miljoonaperijöille verohelpotuksia. Se kai on aivan välttämätöntä, kun kaikkien pitää osallistua näihin kestävyysvajeen umpeenkuromistalkoisiin.

Hallitus päätti myös kaikessa viisaudessaan esittää leikkauksia useimpiin sosiaalietuuksiin, kuten lapsilisiin, vammaistukiin, työttömyyskorvaukseen ja opintotukeen. Myös järjettömät koulutusleikkaukset saivat myös jatkoa eikä kunnille sittenkään korvata kiky-sopimuksen vuoksi vähentyneitä tuloja. Eli sosiaalietuuksien leikkauksien lisäksi on luvassa heikennyksiä myös sellaisiin peruspalveluihin kuin opetukseen, kulttuuriin, liikuntaan ja varhaiskasvatukseen.

No mitä siinä budjetissa sitten olisi pitänyt olla? Budjettia kasatessa olisi aina syytä pitää kirkkaana mielessä, miksi Suomi ylipäätään valtiona on olemassa ja lukaista kertaalleen läpi Suomen perustuslaki. Tämän tuloksena kaiken järjen mukaan olisi tullut taata kaikille mahdollisuudet oppia, kehittyä, onnistua, vaikuttaa, elättää itsensä ja elää täysipainoista ja ihmisarvoista elämää.

Budjetin tulisi myös perustua hallitusohjelmaan, josta ei tokikaan noita elementtejä tarpeeksi löydy. Vaan eipä hallitusohjelmaa ole muutenkaan tällä vaalikaudella noudatettu moniltakaan osin, joten perusoikeuksienkin kohdalla voisi siitä poiketa. Valitettavasti niiden positiivistenkaan kohtien, joita sieltä ohjelman julkitultua ilolla katseli, kuten luottamuksen ja  epäonnistumisen sallimisen ilmapiirin luominen, ei ole onnistuttu. Haastavia tavoitteita, kuten myös ihmisarvoisen ja kaikkien tasapuolisen kohtelun takaaminen eikä tapahdu hetkessä. Kuitenkin siihen tulisi pyrkiä eikä aivan vastakkaiseen suuntaan.

Konkreettisesti budjetissa olisi tullut varhaiskasvatuksen maksujen korottamatta jättämisen sijaan tehdä varhaiskasvatuksesta maksutonta, taata sille resurssit tuottaa laadukkaita palveluita ja palauttaa subjektiivinen päivähoito-oikeus. Myös vanhempain vapaiden tasaisempaa jakoa esim. SAK.n esittämän mallin mukaan. Koulutukseen olisi leikkausten sijaan panostettava, aivan joka asteella. Suomi ei tule koskaan pärjäämään poistamalla oppimisen eväitä ja lisäämällä koulupudokkaiden, lukutaidottomien ja heikosti koulutettujen määrää vaan päinvastoin satsaamalla sivistykseen ja osaamiseen laajalti.

Ihmisarvoisen, elämänhallinnan ja nälättömien päivien takaaminen sekä tasa-arvoisen lapsuuden takaaminen etuuksien taso vähintäänkin säilyttäen eikä niistä leikkaaminen olisi ollut kestävää ja taloudenkin kannalta järkevää. Nyt vain ostovoima heikkenee, ihmisiä ajetaan toimeentukiluukulle ja lapsien ja nuorien mahdollisuuksien heikennyksistä maksetaan vielä kovaa hintaa tulevina vuosikymmeninä, aivan kuten viime laman jälkeenkin.

Myös harmaan talouden torjuntaan olisi ollut syytä sekä oikeudenmukaisuuden, sen työllistävyysvaikutuksen että ennen kaikkea verokertymän vuoksi panostaa, mutta sitä ei mainita nyt ollenkaan. Tuossa olisi muutama vaihtoehtoinen toimenpide. Noin niin kuin alkajaisiksi.

Sini Karjalainen
Mustasaari