Toive Tynjälä: Miksi siirtolaisuus ja pakolaisuus ovat meille kummajainen?

Blogi, Yleinen 09:20

Suomessa arvioidaan elävän vielä puolimiljoonaa kansalaista, joilla on omakohtaisia kokemuksia viime sodista. Tammikuun lopulla saimme olla Ilmajoen veteraanien 50-vuotisjuhlassa, jossa puhallettiin perinnehenkeä, siis yhä sota-aikaan liittyvien kokemusten valossa. Paikalla oli kymmeniä tammenlehvin koristautunutta veteraania, mutta myös evakkoja, sotalapsia, -orpoja ja kotirintamalla eläneitä ja raakaa työtä tehneitä eteläpohjalaisia.
Ilmajoen työväentalollekin saapui sodan aikana iso joukko asukkeja Räisälän kunnalliskodin mielisairasosastolta. Kunnipuheenjohtajamme Aarne Koskimäki oli juuri sillä hetkellä suorittamassa ilmavalvontaan työväentalon valvontatornissa.
Tulijat majoitettiin olkipatjoille työväentalon ison juhlasalin lattialle. Muistona tästä ja heidän palveluistaan kuvastaa kotirintamanaisten viiri monien muiden viirien joukossa Juhlaravintolan kaapissa. Viiri oli tuttu rintamanaisille Aino Lehtinen ja Sipi Tilus.

Työväentalo oli tuolloin vastaanottokeskus. Ja oli niin kauan kunnes tulijoille löydettiin perhe ja asuinolot majoittumista varten. Kaiken tämän jälkeen sopii kysyä; pitääkö siirtolaisuuden ja pakolaisuuden olla meille suomalaisille ja eteläpohjalaisille jonkinlainen kummajainen ? Turvapaikanhakijoita kummeksuvat ja aliarvoivat jotkut hyvinkin militartistisilla ajatuksilla vaivatut miehet.

Evakot asutettiin sodan jälkeen sulassa sovussa eri puolille Suomea. Kukin sai tyynyn päänsä alle, löytyi ruokaa ja tienistiä. Uudempi maahanmuutto alkoi 70-luvulla. Mutta boomi alkoi varsinaisesti 1990-luvulla, kun ensimmäiset somalipakolaiset täyttivät Suomen pakolaiskeskukset. Silloin oltiin helisemässä, kun somaleita vastaanottaneet eivät osanneet somalien kieltä. Tulkkeja ei riittävästi ollut. Ja lisää somaleita oli tulossa ! Mutta siitäkin ”pakolaistulvasta” selvittiin.

Työväenyhdistyksemme on vähän väliä keskustellut pakolaiskysymyksestä. Haluaisimme etsiä EU-rahojen turvin hankkeita ja uusia toimintatapoja maahanmuuttajatyöhön, jotta voisimme tarjota sosialidemokraateille väylän päästä sisään pakolaistyöhön.

Kun puoluetoiminta on mukavaa yhdessä oloa ja yhdessä tekemistä, yhteisöllisyyttä parhaimmillaan, siihen sopii mukaan myös kansainvälinen aspekti turvapaikanhakijoiden myötä. Ilmajoella on useita yhdistyneitä perheitä, joista toinen vanhemmista on rajojemme ulkopuolelta. Piiritoimisto voisi olla yksi tekijä maahanmuuttajien koulutuksessa poliittiseen toimintaan. Siinä olisi myös yksi jäsenhankinta tavoite. Meidän tulee vain vahvistaa kielten ja monimuotoisen kulttuurin sekä kansojen tuntemista. Nuoremmille kielenopiskelu onnistuu.

Jokaisella paikkakunnalla riittää nyt ja tulevaisuudessa eri kansojen edustajia. Saamme arvostusta, kun otamme heidät mukaan puoluetoimintaamme. Puolueosastot voisivat ideoida käytännön, jonka avulla jaettaisiin stipendejä sekä maahanmuuttajille että suomalaisille vieraiden kielten opiskelussa onnistumisessa, opiskeluun innostaen.

Lähes aina, kun tapaan opiskelijoita usutan heitä valitsemaan vieraaksi kieleksi venäjän. Vaikka nyt kauppa Venäjälle on vaakalaudalla turhanpäiväisten pakotteiden vuoksi, aina näin ei ole. Ilmajoellakin on nyt yrityselämää, joka vie suuria kauppakohteita Venäjälle, jossa paikanpäällä tarvitaan kielitaitoisia asentajia.

Miksi ay-liikkeen on tunnettava maahan muuttoa?

Suomalainen ammattiyhdistysliike on käsittääkseni yksi tärkeä lenkki maahanmuuttajien kotouttamisessa. Vuonna 2050 ennakoidaan työmarkkinoiden työntekijöistä ja yrittäjistä melkeinpä kolmannes olevan maahanmuuttajataustaisia, Siis aika paljon! Tämä saattaa merkitä myös sitä, että työpaikkojen kieli kansainvälistyy, vaikka maahanmuuttajia patistetaan suomenkielen opiskeluun.

Maahanmuuttajien aseman parantaminen on ay-liikkeen intressissä, eivätkä ammattijärjestöt halua kaksia työmarkkinoita. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että kahdet työmarkkinat ovat syntymässä. Voiko ammattiliitot olla niin vaikutusvaltaisia kansalaisjärjestöjä, jotta niillä on tässä asiassa voimaa ja valtaa suhteessa poliittisiin päättäjiin? Mutta täytyyhän maahanmuuttajan saavuttaa sellainen tulotaso, jotta hän voi kutsua myös perheensä Suomeen.

Opiksi otettavaa Närpiöstä

Varsin lähellä eli Närpiössä maahanmuuttajien kotouttaminen on sujunut hienosti. Sieltä ei ole kuulunut rötöksistä eikä raiskauskista mitään. Tai sitten ne on kerrottu vain Vasabladetissa.

Pohdinnoista maahanmuuttajan hyödyistä Suomelle on harvoin kuultu. Erässä luennossa tuotiin hyvin esille, miten Närpiö poikkeaa valtavirrasta Suomessa. Suomessa kun harvoin ajatellaan, että maahanmuuttaja on elävä resurssi.
Juuri kuulin Pohjanmaan radion uutisoivan, että Närpiö haluaa ottaa yhä pakolaisia. Pitäisikö pohjalaisten kuntien ottaa Närpiöstä mallia!

Närpiön menestystarinan taustalla kerrotaan olevan aktiivinen rekrytointi ja onnistunut paikallinen kotouttaminen; kielikoulutus, sosiaalinen apu, asuntojen hankinta, puolisolle työtä . Avoimuus ja tasa-arvoisuus tulijoita kohtaan . Kunta vastaanottaa perheitä, ei yksittäisiä henkilöitä.

Mitä sieltä olisi sitten opiksi muille kunnille? Ennakkoluulottomuus ja kunnan oma halu kehittyä ja kansainvälistyä, kotouttamisen perusinfra kuntoon jo ennakolta, asuntoja valmiiksi – lasten koulut ja päiväkodit valmiiksi, organisaatioiden ja toimijoiden yhteistyö, valmius ohjata yrittäjyyteen, tehostettu kielenopetus – vaikka työajalla, aktiivinen, monipuolinen ja ammattitaitoinen tiedotus, tulijoille mentorit – ketään ei saa jättää yksin, kolmas sektori on tärkeä – äitiryhmistä jalkapalloon.

Siellä asuu esimerkillisesti 9 500 asukasta ja paikkakunta tuottaa 60 prosenttia punaposkisista tomaateista. Auttaako siellä oma siirtolaisuushistoria ymmärtämään siirtolaisuutta enemmän kuin muualla Suomessa?

Toive Tynjälä
Ilmajoki