Perinteisesti on nähty, että nousevat pörssikurssit kertovat yhtiöiden vahvistumisesta, kasvamisesta ja hyvinvoinnista. Viime vuosina tilalle on tullut uusi ilmiö, jossa ainoa merkitsevä asia on yrityksen lyhytjänteinen tuloskunto. Suunnitelmia ei enää uloteta vuosien päähän, vaan keskitytään entistä lyhytnäköisempiin ja nopeampiin ratkaisuihin. Ei lähdetä investoimaan vaikka talous antaisi mahdollisuuden.
Tällä kaikella pyritään miellyttämään pikavoittoja tavoittelevia sijoittajia. Johtajille maksetaan hurjia palkkioita kun ovat leikanneet kuluja ja nostaneet yhtiön tulosta työntekijöiden irtisanomisien johdosta, vaikka tulos on ollut ennen YT-neuvotteluja vuosikymmenien paras.
Seurauksena tästä yhtälöstä on esim. viisikymppisen työntekijän paikka. Kokemusta on, terveyttä on, halua ja aikaa tehdä töitä on, kun lapsetkin on jo lentäneet pois pesästä. Kokemuslisääkin on kertynyt, kun työvuosia on takana jo aika liuta. Töitä vaan ei tunnu olevan, kun tehostuksen kynsiin on kerran jäänyt. Vielä kuitenkin pitäisi 15 vuotta työelämässä pysyä.
Mikä neuvoksi.
Pörssiyritysten olisi keskityttävä henkilöstön koulutukseen, tuotekehitykseen ja ennen kaikkea investoitava sillä nyt on paras hetki siihen ja se auttaisi parhaiten myös pk- yrityksiä selviytymään lamasta. Nyt olisi luotava sitä vanhaa kunnon talvisodan henkeä, jossa tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus korostuu, missä työntekijöitä ei käsitellä markkinatalouden pelinappuloina.
Suomella on iso haaste pysäyttää kestävyysvajeen syveneminen. Siihen on tehtävä töitä muillakin rintamilla, mutta parhaat edellytykset siihen on menestyvien pörssiyritysten hallituksilla, sillä heidän esimerkki toisi sitä konsensuspolitiikkaa mitä tämä maa tarvitsee.
Jorma Mäkiranta
eduskuntavaaliehdokas
Alavus