Kesä on mennyt, sateineen ja helteineen. Vaikka itse vielä toiveikkaana odottelen niitä hellepäiviäkin, toinen kesälomaviikko on alkamassa, kun tätä kirjoittelen. Kesä on mennyt työmatkoilla pitkin poikin armasta kotimaata. Enpä ole moneen vuoteen nähnyt noin montaa kilometriä uutta asvalttia. Mukavaahan sellaista tietä on ajella.
Sateisen kesän tuhot on näkynyt varsinkin Keski-Pohjanmaalla. Eivät ole parantaneet maanviljelijäin tilaa ainakaan kesän säät. Kun vielä maatalouden ahdinkoa kasvattaa pakotepolitiikka ja kauppojen halpuutuskampanjat. Kiuruveden suunnalla jo suunnitellaan uutta traktorimarssia. Kevään marssilla hallituksen suunnalta annettuja lupauksia ei ole lunastettu.
Kesän jälkeen myös odotellaan hallituksen ratkaisuja. On sotea, kikyä ja budjettia tulossa.
Sotea, sitä odotettua ratkaisua selvitellään, vieläkin. Vaikka perusrakenne on luotu. Mikä siinä on niin vaikeaa? Perustuslaillisia kysymyksiäkö. Varmaan kieliasiat Pohjanmaalla vaikuttaa. Ja se on hyvä asia. Olen asunut lähes puolet elämästäni Vaasan seudulla, parissa ruotsinkielisessäkin kunnassa. Ja kaikki palvelut ovat toimineet hyvin. Lapsille päivähoito, koulut ja terveydenhoitokin. Lapseni asuvat edelleen Vaasassa ja ovat tyytyväisiä tilanteeseen. Ymmärrän hyvin rannikon ruotsinkielisten huolen. Vaasan keskussairaalahan on ollut jo pitkän aikaa Vaasan seudulla, Kristiinankaupungista melkein Pietarsaareen, päivystävänä sairaalana. Hallitus tuo esiin vain Etelä-Karjalan yhteistoimintamallia. Miksi ei puhuta Kainuun mallista enää mitään? Kainuussa kun ei homma toiminut. Kaikki Karjalan laulumaillakaan mukana olevat eivät ole tyytyväisiä.
Kilpailukykysopimuksessa on mukana n. 87% palkansaajista. Jopa Akavakin lähti tähän mukaan mutta ei eläkeratkaisuun. Kikyä yritään pelastaa verokevennyksillä. Maksajaksi vaan tulee syrjäseudun ihminen, polttoaineveron korotuksin. Ja muilla leikkauksilla mitä budjettiin Orpo kumppaneineen on suunnitellut. Ja Persut juhlii; Me teimme sen! Eläkeläistenkin verotusta lasketaan 0,5%, mutta paljonko esim. se polttoainevero nousee. Töölön persu ajelee julkisella liikenteellä pääkaupunkiseudulla. Eikä paljoakaan ajattele tai tiedä, millä maaseudulla liikutaan.
Muutenkin Orpon budjetin ensitiedot on hölmöläisten hommaa, lasketaan veroja ja sitten toisesta suunnasta revitään lisää valtion kassaan. Peitettä leikataan ja jatketaan. Ostovoimaa kansalaisille pitäisi saada lisää, että kotimarkkinat toimisivat. Pelkään että kokonaisveroaste vain nousee tämänkin budjetin myötä. Ja tietysti Sipilän ”pelkäämää” lainaa lisää otetaan ulkomailta. Tuloksena näin, lisää veroja ja velkaa.
Sipilä yritti paikata valtion kassaa, nostaa sakkoja tuplaamalla mutta siihen lainoppineet ottivat kantaa jyrkästi, että EI! Mutta nyt Sipilä haluaa lisätä peltipoliisien määrää teiden varrelle. Akava on ahkerasti kalastamassa lisää jäsenistöä STTK:sta, huhtikuulla poliisit ja nyt sairaanhoitajia. Kai Akava alkaa rekrytoida liittoonsa peltipoliisejakin Ne eivät pullikoisi eläkeratkaisujakaan.
Mikähän valtakunnallinen lehti pitäisi tilata? No, Maaseudun Tulevaisuus. Se ilmestyy kolme kertaa viikossa. Posti kun suunnittelee kolmipäiväistävän jakelunsa maaseudulle. Siitä ainut ”toimiva” lehti. Eipä meillä näy HD-kuva telkkarissakaan, vaikka sama YLE-vero maksetaan kuin muulla Suomessa.
Riossa kisataan olympiakisoja, mennään vähän urheiluunkin. Professori, liikuntapsykologian dosentti Jarmo Liukkonen kertoo: ”Nykyään urheilupäättäjät ymmärtävät tunteiden käsittelyn ja suuren vuorovaikutuksen merkityksen. Urheilijoista vain alle kymmenes on ollut tekemisissä psykologin kanssa. Valmentajienkin tulisi saada koulutusta enemmän tunne- ja vuorovaikutustaidoissa”.
Kun olympiakomitea sai liikaa julkista tukea 1,3milj. €, se piti periä takaisin. Opetusministeriö päätti kohtuullistaa takaisin perittävän summan kolmannekseen. Sama ministeriö oli antanut vuosien aikana JAKKiin rahaa väärin perustein. Kuinka kävi? Jalasjärven kunta lakkautettiin.
Kuinka meillä on? Kyllä Facebookissa ja Twitterissä kyyneleitä vuodatetaan ja peukutellaan. Mutta miten meidän tunne- ja vuorovaikutus arkipäivän elämässä, kun kohdataan oikeita ihmisiä. Eikä Pokemoneja.
Ville Halmesmäki
Lapua